Singapore – utopiaa ja dystopiaa

Ensimmäinen ajatukseni astuessani ulos Changin lentokentältä on: Täydellinen ilmasto! Sulaudun samettisen ilman kanssa rajattomaksi, mutta kehoni ottaa nopeasti uuden muodon pakkautuessani matkalaukkuni kanssa ahtaaseen shuttle-bussiin, joka lähtee rivakasti liikkeelle – ja vain puolen kilometrin päässä ohittaa ensimmäisen onnettomuuspaikan, ketjukolarin East Coast Parkwaylla.

Metrolla olisimme nopeammin perillä, mutta bussin kierrellessä eri asuinalueilla saan sightseeing-kierroksen. Ensin malaijien asuttamaan Geylang Serai Villagen Hotel 81:een, seuraavaksi Orchard Roadin – joka on tunnettu ostosbulevardina – neljän tähden The Elizabeth Hotelille, sieltä hipstereiden suosiman Tiong Bahrun alueen Hotel Nostalgiaan, josta viimeiseksi Chinatowniin ja majapaikkaamme The Porcelain Hoteliin.

Singaporea sanotaan kulttuurien sulatusuuniksi, joten osuvasti kansalliskukka on kahden orkidean risteytys, Vanda Miss Joaquim, ja kaupungin symbolina toimii 60-luvulla matkailunedistämiskeskukselle luotu hahmo Merlion, jolla on leijonan pää ja kalan ruumis.

Chinatownissa asuvatkin sulassa naapurisovussa Sri Mariammanin temppelissä hindujumalat ja viereisillä kujilla pienet matkamuistokokoiset Merlionit. Uskonnollista rasismia ei esiinny Arab Streetin muslimien, Chinatownin buddhalaisten ja Little Indian hindujen kesken koska omaa uskontoa saa harjoittaa, mutta sen tuputtaminen muille on ehdottomasti kiellettyä.

Alkoholi on korkeasti verotettua, mutta sitä on silti hyvin saatavilla. Se on jopa Suomen mittapuulla hyvin kallista, mutta kulutukseen se ei näytä juurikaan vaikuttavan. Orchard Roadilla ja puistoissa teinit vetävät pussikaljaa, Chinatownissa vanhat kiinalaiset ukot sammuvat pöytiin ja seilaavat kaduilla juotuaan liian paljon paikallista Tiger-olutta. Ylihintaiset Singapore Slingit hulahtavat Raffles hotellissa historianjanoisten turistien suihin.

Sairaalat ovat länsimaiset mutta samaan aikaan kiinalainen lääketiede kukoistaa. Päivän lehdessä on juttua kiinalaisesta lääketieteestä, paleo-ruokavaliosta, My Little Ponyja harrastavista pojista ja australialaisista huumeiden salakuljettajista, jotka saivat kuolemantuomion. Media on tiukasti sensuroitua, mutta selvästikin eri asiat kuin Suomessa ylittävät uutiskynnyksen. Olisipa hauska nähdä joskus Hesarissa noin laaja juttu kiinalaisesta lääketieteestä, muun muassa suosituksia yrteistä eri vaivoihin. 🙂

Kaikkialla huomio kiinnittyy vihreyteen ja siisteyteen. Singaporessa pinta-alaa ei ole paljon, joten kaupunkia on rakennettu ylöspäin, mutta pilvenpiirtäjäkaupungiksi se on yllättävän vehreä. Ei juurikaan näy sellaista siltaa, jossa ei kasvaisi köynnöstä, liikenteenjakajaa, joka ei olisi täynnä kukkaistutuksia tai parveketta, jossa ei olisi puita. Metalli – joka vääntyy jopa futuristisiksi superpuiksi – elää symbioosissa trooppisten kasvien kanssa.

Metrolla, bussilla ja takseilla matkustaminen on halpaa ja turvallista. Muualla en ole nähnyt näin siistiä metroa, jossa ei tarvitse varoa edes iltaisin taskuvarkaita, saati lääppijöitä. Myös metrossa syöminen – varsinkin durioiden – on kiellettyä. Sen sijaan omalla autolla liikkuminen – olipa se ostettu tai vuokrattu – on kallista – ja jopa vaarallista. Liikenneonnettomuuksia sattuu koko ajan. Keskustassa vilisee Ferrareita, Lamborghineja, Bentleytä, Rolls Royceja ja jopa Bugatteja! Porsche vaikuttaa täällä  jo kansanautolta…

Singapore onkin ristiriitainen paikka, sekoitus utopiaa ja dystopiaa. Päiväntasaajan pieni punainen piste, Little Red Dot, kuten singaporelaiset kotikaupunkiaan kutsuvat.

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s