Wat Phra That Doi Suthep

Vihreällä keinonahkalla päällystetty penkki iskeytyy ylös ja alas Songthaewitin, lava-auton, kaartaessa kohti Doi Suthep -vuorta, ilma viilenee pari astetta ja auton melun läpi kuuluu tasainen siritys – mutta lopulta en ole varma kuuluuko siritys tiheästä vuoristometsästä vai vetelevätkö auton jarrut ja iskunvaimentimet viimeisiään.

Olen ihaillut Chian Main vanhankaupungin takana horisontissa kohoavaa vuorta, joka vetää jatkuvasti puoleensa sumua kuin valo harsokorentoja. Vielä sumuun ei sekoitu jokavuotista metsäpalojen savua, joka kiemurtelee keuhkoihin kuin Naga, monipäinen käärme Wat Suthepin portailla, jonne lavataksi jättää meidät.

Olen varustautunut asianmukaisesti, t-paidalla, joka peittää olkapäät sekä pitkillä mustavalkoisilla turistihousuilla, jotka ostin Krabi Townista. Mielikuvissani kävelen 306 porrasta kohti temppelin pihaa, jossa hiljaisuuden vallitessa munkit kävelevät rauhallisesti keltaisissa kaavuissa, myyvät amuletteja ja muutama koira makoilisi auringossa, nostaisi välillä päätään vahtiakseen Farangien liikkumista valppain ruskein silmin, mutta välimatkan päästä.

Jo kilometrejä ennen temppeliä tien vierellä on kahviloita ja kojuja, ja markkinahumu tiivistyy mitä lähemmäksi temppelin portaita pääsemme. Alue on kuin vanhankaupungin iltamarkkinat, niitä samoja turistivaatteita, elefanttikuosisia kangashousuja, huiveja, vähän ruokaa, pitkä rivi pankkiautomaatteja – ja Naga-portaat virtaavat turisteja molempiin suuntiin.

Naga-portaat

Ylätasanteella on kahvila, jossa muutama munkki istuukin syömässä jäätelöä, puita ja istutuksia, elefanttipatsaita, ja televisolla varustettu katos, jossa väsyneimmät voivat leputtaa jalkojaan – ja aivojaan – tuijottamalla uutisia. Myynnissä on myös keltaisia kynttilöitä ja kukkia, ja tälle tasanteelle jätetään myös kengät ennen kuin noustaan sisimmälle tasanteelle, temppelin sisäpihalle.

Häikäistyn auringon taittuessa kultaisesta temppelitornista silmäteriini, potpurimaisen puheensorinan valuessa korvakäytäviini ja vahakynttilän tuoksun häilyessä sieraimissani. Kestää hetken tottua sisäpihan tiiviiseen tunnelmaan, jossa samaan aikaan osa turisteista kiertää pyhää temppelitornia kolmasti keltaiset kukat käsiensä välissä, osan poseeratessa temppelitornin vieressä olevan kultaista sateenvarjoa muistuttavan rakennelman alla.

Lähden kiertämään aluetta, väistellen selfietikkuja, ja mielenkiintoiseksi ja rauhalliseksi osoittautuu seinusta, jossa on rivi Buddhan patsaita ja niiden takana vanhoja seinämaalauksia.

Seinämaalaus

Tarkoitukseni oli tehdä temppelikierros, joka alkaisi Doi Suthep -vuorelta ja jatkuisi sieltä 700 vuotta vanhalle Wat Umong -temppelille, josta siirtyisin vanhankaupungin temppelien kautta kohti majapaikkaani, mutta temppelikiintiöni on tälle päivälle täynnä. Chiang Mai tunnetaankin temppeleiden kaupunkina, ja pelkästään keskustan alueelle niitä on merkitty karttaan yli 300 kappaletta. Temppelikierros jatkukoon, mutta jatkossa lähden matkaan joko aikaisin aamulla tai vasta illalla sumutettuani Citronellaa sukkiin, hyttysten ilmaantuessa kuin hiukkaset tyhjiössä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s