Bangkok

Bangkok – Krungthep eli enkelten kaupunki, kuten paikalliset pääkaupunkiaan kutsuvat. Enkeli ei ole ihan ensimmäinen sana joka tulee mieleeni kun lähden ensimmäisenä iltana etsimään kasvisruokapaikkaa. Haisevan kanavan vierellä kulkee kapea kävelytie, mutta sillan kohdalla saa persjalkainenkin ihminen kyykätä kunnolla päästäkseen sillan ali ja eteenpäin. Lyijynharmaiden aaltopeltisten asumusten takapihoilla kuivuu pyykkiä, toisella pihalla kastellaan kukkia. Nelikaistaisen tien vieressä, lentokentälle vievän Airport Rail Link-junan alapuolella, on vieri vieressä lisää aaltopellistä kyhättyjä rakennuksia, joista osa toimii taloina ja osa autokorjaamoina. Korjaamon pojat laulavat silmät sameina thaiksi Village People:n Y.M.C.A. -biisiä. Tyhjä thaiviskipullo lojuu kyljellään.

Kukaan muu ei vaikuta olevan niin hullu, että kävelisi kuumimpaan vuodenaikaan, kuumimpaan aikaan päivästä, joten kapeat jalkakäytävät ovat kuin tehty kävelyretkille, jos ei välitä siitä, että hikoilee kuin vessanpönttö Suomen kesässä. Poikkeuksen tekevät siellä sun täällä olevat ruokakokojut, joiden kohdalla ihmiset parveilevat kuin lokit kauppatorilla, jatkaen matkaansa lounas sullottuna läpinäkyviin muovipusseihin. Varsinkin kastikepussit näyttävät siltä, että ne voisivat poksahtaa millä hetkellä hyvänsä.

Asok

Kävellessä voi törmätä melkein mihin tahansa. Sähkölinjat voivat kulkea kaulan kohdalla ja pilvenpiirtäjien – joista osa on esitelty myös Wallpaper-aikakauslehdessä – välissä saattaa olla yhtäkkiä vanha tiikkihuvila kirsikkapuiden ympäröimänä. Tunnetuimpia tiikkihuviloita lienee Jim Thompson House.

Jim Thompson House

Seuraava pilvenpiirtäjä saattaakin olla pelkkä luuranko, odottaen joko lihaa luidensa ympärille tai lopullista tuhkausta. Seuraavaksi seisot taas aaltopeltisen asuinalueen takapihalla, jota halkoo tasoristeys. Peltiseen seinään on laitettu liehumaan keltainen lippu kuninkaan kunniaksi, ja pullea vauva istuu puhallettavassa uima-altaassa kuin naurava buddha, mai pen rai, ei huolia. Hetken päästä olen taas alueella jota ilmajuna halkoo. Vieressä on pilvenpiirtäjä, jonka seinästä ulkonee lasinen uima-allas kuin turkoosi nenä.

Rautatie

Tämä kaupunki on kuin loputtoman laajalle leviävä hakkelus. En itse asiassa osaa sanoa pidänkö tästä paikasta vai en. Saatan kuitenkin palata jonain päivänä. Käydä Hello Kitty -kahvilassa (SiamSQ1, Bangkok), suunnata kuninkaallisen Siriraj-sairaalan lääketieteelliseen museoon (2 Wanglang Road) tai kirjaimellisesti pistäytyä (300 THB / tunti) lentokoneiden hautausmaalla (Ramkhamhaeng Road / Soi 101).

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s